Ikirouta-villapaita

Halusin tehdä paidan Léttlopista nähtyäni hehkuvan sävyn lankakaupan hyllyssä. Silloin en vielä lankaa kuitenkaan ostanut, koska en tiennyt, minkä mallisen tekisin ja edellinen paitakin oli vielä kesken. Kun se valmistui haalin itselleni haluamani langat, vaikka sitten päävärin vihreä ei vastannutkaan enää mielikuvaani, ja aloitin mallitilkulla ennen paidan aloittamista. 

Malli: Ikirouta, suunnitellut Pirjo Iivonen, kirjassa Minun islantilaisneuleeni 

Lanka: Léttlopi tumma sinivihreä (9423), vaalea sinivihreä (1404) ja valkoinen (0051)

Puikot: 3,25mm ja 3,5mm pyöröpuikot

Ohjeessa paidan resorit ja sileä oli tehty 3,5mm puikoilla, mutta tein resorit 3,25mm, jotta saisin niistä hieman napakammat. Ohjeessa oli myös kirjoneuleessa 4mm puikot, mutta käsialallani neuleesta olisi tullut aivan liian löysää, joten tein kirjoneuleosuudetkin 3,5mm.

Paidan teko sujui vauhdikkaasti vapailla ollessa. Kroppaosan sain valmiiksi kolmessa päivässä ja hihat seuraavassa parissa. Yhdistäminenkin sujui mallikkaasti ja pääsin käsiksi kaarrokkeeseen. Hieman ihmettelin, että koossa XL piti ensin tehdä päävärillä 12 kerrosta vain suoraa ennen kaarroketta, mutta tein mukisematta. Kaarrokkeen puolivälissä sovitin paitaa ja päästin "muutaman" ärräpään, kun totesin kaarrokkeen olevan aivan liian iso. Armoton ketutus. Mallailin paitaa siinä peilin edessä ja kiskaisin paitaa kokonaisuudessaan alemmas. Totesin, että ehkä ilman noita 12 kerrosta, paita voisikin ehkä olla hyvä.

Tämä on vasta toinen alhaalta ylöspäin tehty kaarrokepaitani, joten täysin lopullisia johtopäätöksiä en istuvuudesta alkanut tekemään, kun kaarroke oli vielä kesken. Ärsytykseni kanssa kamppaillen tein kaarrokkeen loppuun ja toivottomasti toivoin, että paita olisi kuitenkin sopiva. 

No eihän se ollut. Teki mieli heittää koko paita mäkeen, mutta siitä ei olisi ollut yhtään hyötyä, vaan piti keksiä, kuinka korjata paita. Vaihtoehtoina oli koko kaarrokkeen purku ja useiden tuntien työn hukkaan heittäminen tai paidan leikkaaminen, ylimääräisten kerrosten purkaminen ja kasaan ompelu. Valitsin jälkimmäisen ja konsultoin asiasta siskoani, koska hän on kertaalleen toteuttanut samanlaisen operaation.

Pujottelin pyöröpuikot purettavan osion ylä-ja alapuolelle koko kierroksen ympäri. Yläpuolen puikon pujottelin kirjoneuleen ensimmäiseen kierrokseen ja alapuolen hihojen ja vartalon yhdistämiskohtaan. Sitten leikkasin yhden silmukan auki kirjoneuleen alta ja aloin purkaa. 

Törmäsin heti ongelmaan, mutta sen korjaaminen oli jo liian myöhäistä. Minun olisi pitänyt pujotella puikko kirjoneuletta edeltävään kierrokseen, sillä nyt valkoiset silmukat olivat vain epämääräisiä lankalenkkejä poimitulla kierroksella (esimerkkikuva alla). Olin kuitenkin ehtinyt jo leikata ja purkaa kierrosta, ettei alemman kerroksen poiminen enää ollut mahdollista. Totesin, että tällä siis mennään.

Irrottelin kirjoneuleosion muusta paidasta ja purkasin kaikki ne 12 kierrosta kaarrokkeen alusta. Ensimmäisen kierroksen purkaminen oli haastavaa, koska langan säikeitä oli takertunut toisiinsa, mutta seuraavat kierrokset purkautuivat nätisti vetämällä. Sitten seurasi silmukointia. 280 silmukkaa on aika paljon silmukoitavaa, mutta eipä ollut muitakaan vaihtoehtoja. 

Jo muutaman silmukan silmukoituani meinasi päästä itku turhautumisesta. Silmukoin näin pitkää pätkää ensimmäistä kertaa ikinä, ja se oli osoittautumassa haastavaksi hommaksi noiden valkoisten lankalenkkien vuoksi. Muuten silmukoin ohjeen mukaan, mutta nuo valkoiset lenkit kiersin lenkin juuresta, jolloin lenkki näytti oikealta silmukalta kierron jälkeen. Näin tein koko kierroksen ja tekeminen alkoi alun hankaluuksien jälkeen jopa sujua. 

Silmukoinnin jälkeen tein vielä kaarroketta seuraavat lyhennetyt kierrokset sekä kaulan resorin. Lopputuloksesta tuli yllättävänkin hyvä kaikkien ongelmien jälkeen. Kropasta tuli ehkä hieman liian pitkä, sillä helma pitää vetää pyllyn alle, jottei selkään tulisi pussia. Eihän se paita niin suorana pysy, joten pussituksen kanssa on elettävä. Onneksi itse ei tarvitse selkäänsä katsella. 

Lankaa hankin työhön enemmän kuin ohjeen menekki, mutta käytin lankaa jopa alle menekin. Kuviovärejä ostin neljä kerää (ohjeen menekki: 3 kerää), mutta valkoista minulla meni vain vähän yli kaksi ja sinistä vähän päälle yksi. Pääväriä ostin 16 kerää (ohjeen menekki: 13 kerää), mutta sitä meni vain kahdeksan. En oikein tajua, miten tässä näin voi käydä. Hankin ylimääräistä siksi, että usein joudun tekemään pidemmän kropan ja hihat kuin ohjeessa, mutta nyt jouduin jopa lyhentämään kaarroketta. 

Tämän paidan kanssa tunnelmat kyllä vaihtelivat reunasta toiseen. Alussa innostus oli hillitsemätön, mutta lopussa päällimmäisenä oli suunnaton ärsytys ja turhautuminen. Hankkimistani langoistanihan riittäisi toiseenkin samanlaiseen paitaan, mutta tämä malli taitaa jäädä nyt jäähylle. Ihan hyvä paita siitä lopulta tuli, mutta seuraavan aloittamista ennen pitää hieman sulatella näitä tunteita.